Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani on Veikko Huovisen Kylän koirat. Hän kuvaa huumorilla ja tarkalla silmällä kylällä liikkuvia irtokoiria, joita onkin entisaikaan riittänyt. Tältä kylältä löytyy vieläkin ripaus samaa huoletonta koiranpitoa. Muutama kylän koira kulkee "omistajansa luvalla" tai ilman laajojakin lenkkejä naapurustoissa. Metsästysaikana ja siihen valmistauduttaessa pihaan eksyvät myös harhautuneet tai väsähtäneet metsästyskoirat.
Heti kun Koulunmäen nelijalkaiset alkavat iltalenkillä levitellä sulotuoksuisia lupauksiaan tulevasta kiimasta, pihassa käydään yhä useammin tarkistuskierroksilla. Eli muina koirina pyöritään pihalla, kierrellään koirahäkin ympärillä, vahditaan tiukasti ulko-ovea ja mahdollisia kilpakumppaneita. Joku kokee tämän hermojaraastavaksi kiusanteoksi, mutta minä tyydyn nostamaan kaikki pyykit, tuuletukset jne "tähelliset" tarpeeksi korkealle eli koiran koivennostoa korkeammalle. Tietysti muutama sulhaskandi koettelee hermoja haukkumalla pystyyn töistä kotiin palavan perheen, tai yrittämällä liian läheistä kontaktia sydänsurujaan ynisevään impeen. Yleensä siinäkin riittää vihainen mulkaisu, kunnon ärähdys ja sulho häipyy hetkeksi silmistä.
Eräänä aamuna töihinlähtöä tehdessä portailta löytyi terveiset. Ehkäpä joku kettuuntunut kasanoova halusi kertoa mielipiteensä Koulunmäen koiranpitopolitiikasta. Onneksi oli kuitenkin tällännyt terveisensä portaiden sivuun, eikä kulkuväylälle. Mitähän tämä kertoo minun huumorintajustani, kun jaksoin hihitellä asialle koko päivän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti