Ei oppi ojaan kaada

Tänää ajelimme opiskeluporukan kanssa kuuntelemaan ja oppimaan tilinpäätöstietojen tulkitsemista. Tilaisuus oli Lapin Kauppakamarin järjestämä, ja asiantuntijana VTM Ilari Salmi.
http://www.lapland.chamber.fi/koulutus/pdf/Rovaniemi_tilinpaatos.pdf Oikeasti tällä lystillä oli (minun mittapuullani) varsin suolainen hinta, mutta meidät opiskelijat päästettiin takapenkille ilmaiseksi. Ennakkoon pelkäämästäni "tilintarkastusjargoniasta" ei ollut tietoakaan, vaan kouluttaja puhui todella selkeästi ja kaikki termit avaten.
Hotelli Pohjanhovi oli entisensä: kokoustilan ilmanvaihto ei ihan riittänyt väkimäärälle, ja rallikansan lisäksi vastaan hiippaili Jari Tervo. Sikäli hauska yhteensattuma, sillä viimeksi Pohjanhovissa asioidessani, n. kymmenen vuotta sitten, törmäsin samaan heppuun. Teki mieleni tokaista "taas sinä täällä", mutta ehkei vitsi olisi auennut kenellekään muulle.

Shit happens

Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani on Veikko Huovisen Kylän koirat. Hän kuvaa huumorilla ja tarkalla silmällä kylällä liikkuvia irtokoiria, joita onkin entisaikaan riittänyt. Tältä kylältä löytyy vieläkin ripaus samaa huoletonta koiranpitoa. Muutama kylän koira kulkee "omistajansa luvalla" tai ilman laajojakin lenkkejä naapurustoissa. Metsästysaikana ja siihen valmistauduttaessa pihaan eksyvät myös harhautuneet tai väsähtäneet metsästyskoirat.
Heti kun Koulunmäen nelijalkaiset alkavat iltalenkillä levitellä sulotuoksuisia lupauksiaan tulevasta kiimasta, pihassa käydään yhä useammin tarkistuskierroksilla. Eli muina koirina pyöritään pihalla, kierrellään koirahäkin ympärillä, vahditaan tiukasti ulko-ovea ja mahdollisia kilpakumppaneita. Joku kokee tämän hermojaraastavaksi kiusanteoksi, mutta minä tyydyn nostamaan kaikki pyykit, tuuletukset jne "tähelliset" tarpeeksi korkealle eli koiran koivennostoa korkeammalle. Tietysti muutama sulhaskandi koettelee hermoja haukkumalla pystyyn töistä kotiin palavan perheen, tai yrittämällä liian läheistä kontaktia sydänsurujaan ynisevään impeen. Yleensä siinäkin riittää vihainen mulkaisu, kunnon ärähdys ja sulho häipyy hetkeksi silmistä.

Eräänä aamuna töihinlähtöä tehdessä portailta löytyi terveiset. Ehkäpä joku kettuuntunut kasanoova halusi kertoa mielipiteensä Koulunmäen koiranpitopolitiikasta. Onneksi oli kuitenkin tällännyt terveisensä portaiden sivuun, eikä kulkuväylälle. Mitähän tämä kertoo minun huumorintajustani, kun jaksoin hihitellä asialle koko päivän?

Jälleennäkemisiä ja hyvästejä

Viikonloppuina Koulunmäellä syödään yleensä hyvin, monesti erittäin hyvin. Viime lauantaina myös. Tässä talossa ei tarvita syytä yhteiseen päivälliseen viikonloppuna, mutta nyt sekin oli: naapurinpoika Nappisilmä sai armeijan päätökseen, ja palasi ainakin toistaiseksi Koulunmäelle. Mösjöö itse pakkaili kamojaan, ja starttasi kuukauden työmatkalle. Niinpä Poulet Basquaise sai muhia padassa "ihan nokko" ja jälkiruoka Crumble valmistui vaniljajäätelön pariksi. Yhdessä tekeminen nyyttäriperiaatteella on homman juju, ja ilman turhia nipotuksia. Mösjöö on innokas perehdyttämään meitä lihapullilla ja poronkäristyksellä kasvatettuja ranskalaisen ja välimeren keittiöiden saloihin. Ja sehän sopii enemmän kuin hyvin. Toisinaan se vain aiheuttaa vaikeuksia sopia farkkuihinsa...

Kaamos on taittumassa isoin askelin. Sunnuntaina ihailin tuttuni luona järvenselän yli paistavaa aurinkoa. Enää muutama viikko, ja auringonsäteet yltävät jo Koulunmäen pihaankin. Nyt se paistaa vain ympäröivien puiden latvoihin, mutta on jo lupaus tulevasta. Tämän kuvan nappasin eteläseinustalta, vaikka myöhästyin hieman, aurinko laski jo horisonttiin kun hain kameraa sisältä.

Samalla otin ulkona kuvan koekehräyksestäni, josta pipo tarttis. Koska olen vasta aloittelija, ja tuntuma on joskus hukassa, tapanani on tehdä kokeiluja ennen isomman määrän kehräämistä. Tämä vyyhti on melkoisen paksua köyttä, josta puuttuu ne suunnittelemani nypyt lähes kokonaan. Ja vaikka värit olivatkin onnnistuneita, yritän toteuttaa ne hieman toisin sekoitettuna.

Kylymä! - 32

Koulunmäki on sen verran korkeammalla, että lämpömittarin lukemat jäävät kovilla pakkasilla aina muutaman asteen vaatimattomammiksi kuin kylällä tai keskustassa. Kun aamun lukema kotimittarissa oli - 32 astetta, tuumasi Mies ehkä jättävänsä avantouinnin tänään väliin. Itse olen sen verran mukavuudenhaluinen, että pakkasraja uinnille on yleensä -25 asteen tietämissä. Silloin saa vielä kohtuudella kiskottua hanskansa tikkaista irti, eikä pukukoppi ole (yleensä) vielä pakkasen puolella.

Ulkosauna on vielä remontin alla, eikä kylpemään pääse ennen uuden kiukaan ja vesipadan hankkimista. Jääkukat keräsin kameraan muutama päivä sitten inspiroimaan itseäni seuraavaa lasiprojektiani varten.
Mutta nyt keskityn kehräämään uutta pipolankaa. Paksua, epätasaista ja vihreää olen suunnitellut, mutta pidätän oikeuden muuttaa mieleni vielä eräänkin kerran.

Lunta ja vielä lisää lunta

Tehtäkööt nyt kaikille selväksi, että mie rakastan lunta. Oikeaa pakkaslunta ja oikeaa talvea.
Ensinnäkin, lumen lykkiminen kolalla käy hyötyliikunnasta, ja on jotakuinkin järkevän oloista tekemistä lapsia ja koiria ulkoiluttaessa. Mutta ennen kaikkea, se on "luovaa työtä" ja jonkinlaista meditaatiota ja puhdistumista. Kuulostaa hörhöltä... Meillä lumitöiden tekeminen on lähes vapaaehtoista, linkomies käy putsaamassa pihan ja tien ennemmin tai myöhemmin, näin lomalla toivon että myöhemmin.

Eilen saatiin puuterilunta taivaan täydeltä, reilut parikymmentä senttiä. Sitä höyhenenkevyttä höttöä oli mukava kolata ja nauttia hiljaisuudesta jonka sakeasti satava lumi tekee. Äänet tuntuvat imeytyvän ympäröivään metsään. Vielä ei ole tykkylumi haitaksi, vaan puut näyttävät pärjäävän hyvin kevyen lumen kantamisessa. Paitsi pohjoispään vanhat pihlajat, jotka tuntuvat väsyneiltä jo tähänkin taakaan. Parin vuoden takainen paha tykkylumitalvi väänsi oksia  pysyvästi maata kohti, ja muutamia runkoja katkesi lumen painosta. Huolestuneena olen tarkkaillut puiden kuntoa ja lykännyt tulevaa tehtävää: muutaman taloon päin kallellaan olevan rungon kaatamista. Mutta kun viisikymmenvuotisen puun toimitusaika on niin pitkä, huoh.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Olen jo kauan nauttinut lukuisten käsityö- ja sisustusblogien seuraamisesta. Inspiroidun itsekin kutomaan, askartelemaan ja luomaan uutta käsilläni, mutta valmista tulee varsin harvakseen. Miksi sitten istuisin vielä useammin tässä koneella, sekä päivittäisin ja päivittelisin blogiani liian harvoin? Koska parhaiten oppii tekemällä, ja tätä oppia tarvitsen tulevaisuudessa opiskelujeni edetessä.
Blogissani siis kirjoittelen käsitöideni lisäksi (tai niiden tilalla) opiskelustani täällä http://www.lao.fi/ ja työstäni. Kuulostaako ratkiriemukkaalta ja mielenkiintoiselta? Ehkä pelkästään minun mielestäni.

Elämä koulunmäellä on parasta. Sen takaavat oma perheeni: Mies, ekaluokkalainen Lettipää ja nelivuotias Prinsessa. Saman katon alla asuvat myös "tuleva vävypoika ja anoppikokelas", sekä ulkomaaneläviä vaihtelevalla kokoonpanolla.