Ensinnäkin, lumen lykkiminen kolalla käy hyötyliikunnasta, ja on jotakuinkin järkevän oloista tekemistä lapsia ja koiria ulkoiluttaessa. Mutta ennen kaikkea, se on "luovaa työtä" ja jonkinlaista meditaatiota ja puhdistumista. Kuulostaa hörhöltä... Meillä lumitöiden tekeminen on lähes vapaaehtoista, linkomies käy putsaamassa pihan ja tien ennemmin tai myöhemmin, näin lomalla toivon että myöhemmin.
Eilen saatiin puuterilunta taivaan täydeltä, reilut parikymmentä senttiä. Sitä höyhenenkevyttä höttöä oli mukava kolata ja nauttia hiljaisuudesta jonka sakeasti satava lumi tekee. Äänet tuntuvat imeytyvän ympäröivään metsään. Vielä ei ole tykkylumi haitaksi, vaan puut näyttävät pärjäävän hyvin kevyen lumen kantamisessa. Paitsi pohjoispään vanhat pihlajat, jotka tuntuvat väsyneiltä jo tähänkin taakaan. Parin vuoden takainen paha tykkylumitalvi väänsi oksia pysyvästi maata kohti, ja muutamia runkoja katkesi lumen painosta. Huolestuneena olen tarkkaillut puiden kuntoa ja lykännyt tulevaa tehtävää: muutaman taloon päin kallellaan olevan rungon kaatamista. Mutta kun viisikymmenvuotisen puun toimitusaika on niin pitkä, huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti