Tämän talven pakkaset ovat osaltaan laittaneet vauhtia suunnitelmaani tehdä omat karvakengät. Ite! Jos ihan rehellisiä ollaan, suunnitelma on ollut jo vuosia, mutta toteutus on puuttunut. Lähinnä omien töiden jne menojen takia en ole kurssille aikaisemmin päässyt. Nyt varasin jo syksyllä kalenteriini ja perhe-elämääni karvakenkäkurssin ajan. Kurssi pidettiin Pelkosenniemen alakoululla, ja opettajana toimi ah niin sympaattinen ja lupsakka mies, Marjalan Seppo.
Aluksi piirrettiin kaavat, ja jo silloin huomasin astuneeni uuteen maailmaan, ja työ eteni: "ruojus tästä, kaavat on suunnilleen, tehään niin isot kuin koivesta tulee".
Kenkäpariin menee kuusi koipinahkaa, ja kaavoja asetellessa ja osia leikatessa tajuaa koko kengän nerokkuuden: malli tulee käytettävän materiaalin mahdollisuuksista eli poron jalan rakenteesta, karvan suunnasta kussakin paikassa. Tuskin mitään menee haaskuun.
Leikkaamisen jälkeen piti karvoa reunat, ja kyllä karvaa riittikin jopa kotiinkin kannettavaksi...
Tässä ensimmäinen, eli pohjasauma ommeltuna, ja pari hyväksi havaittua työkalua.
Kantapää saa muotonsa kuupimalla, heleppoa kun osaa...
Mutta kaikkein hankalin paikka oli kippura nokka, siinä tiesi tehneensä kun sormet huusivat armoa vielä seuraavanakin aamuna. Nyt työn voi jo tunnistaa kengäksi, tosin vielä saa äimä heilua ja suonilanka suihkia, ennenkuin nämä käännetään oikein päin.
Lopputulosta saatte ihailla kunhan saan kurenauhat valmiiksi, näihin ei siis tule pauloja, vaan elvistelykäyttöön kätevämmät systeemit.
Kertonee jotain kurssilaisten opiskelumotivaatiosta ja lappilaisesta arjesta, kun kukaan ei jäänyt "kelejä pitämään", vaikka toisena kurssiaamulla lappi kärvisteli yli kolmenkymmenen pakkasasteen kourissa. Oman yöpaikkani ulkomittarilukema oli aamulla rapsakka -38 C, ja aurinko kajasti pihakoivujen latvoissa. Onneksi seuraavana viikonloppuna oli jo lupsakka "mökkeilyilma".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti